Keskiviikko kahdeksas oli hyvä päivä koska

..koin lopulta onnen hetkiä, kun marssin epäonnistujana ulos tentistä itku kurkussa, soitin ystävälleni ja kiljuin älöääkysy miten meni!!1-mantraa. Hän ei kysynyt. Ennen ensimmäistäkään jo kuultua lohdutusta tai huokausta, hän vaihtoi lennossa aihetta ja huuteli vain: "Nyt mä oon löytäny sen täydellisen keksireseptin!!" Muistin taas, miksi hän on lempi-ihmiseni.

..hoidin hiuspohjaani kosteuttavasti (hienompi tapa ilmaista, että en jaksanut mennä suihkuun) ja turvauduin Four Reasonsin hiuspuuteriin. Parasta! Tuota kun suihkii ja levittää karvakammalla niin tulee miettineeksi, kannattaako tätä tukkaa pestä enää ollenkaan! Heh.

..skypetin ruotsalaisen ystäväni kanssa, jota lähden tapaamaan ylihuomenna. Hän jos kuka toi viimeistään hymyn huulilleni. Kestohymyn. Sellaisen, joka ei lähde, vaikka kynsi lohkeaa (done!), kananmunat tippuu suoraa jääkaapista lattialle (done!!) tai paitaan tulee reikä keskellä mahaosiota (done!!!). Siitä, miten onnistuin tuossa viimeisessä, minulla ei ole hajuakaan. Joka tapauksessa, pian on luvassa viiden päivän visiitti Kööpenhaminassa ja Etelä-Ruotsissa, jolloin aionkin keskittyä vain paijailluun, kikattamiseen, mahan täyttämiseen ja korkkareilla kopisteluun. Jos on mitävaan vinkkejä koskien Kööpenhaminan parhaita paikkoja ja Malmön kovimpia kulmia, saa huudella!

..pohdin tulevaisuutta. Ja ammatin valintaa. Olen sitä mieltä, että olisin hyvä vapaana haahuilijana ja sopivasti esimerkiksi oman aikataulunsa luojana. Toisaalta haluan olla työssä jolla on tarkoitus. Ja tiedän että tarvitsen rajoja, aikatauluja ja päämääriä saadakseni jotain aikaiseksi. Punnitsin taas vaihtoehtoja. Suomi? Ulkomaat? Turku? Helsinki? Oulu?! Viimeinen tuoreena, mutta erittäinkin potentiaalisena vaihtoehtona. Lopulta en taaskaan tehnyt mitään raskauttavia päätöksiä, vain analysoin, haroin hiuksia ja tulin tulokseen, johon nämä pohdinnat aina loppuvat: tärkeintä on tehdä sitä, mikä inspiroi. Kyllä se sieltä löytyy, toivottavasti aiemmin kuin uskonkaan. Ja silloin paikallakaan ei ole väliä. Sitä suurta pyhää inspiraatiota tavoitellakseni pitäisi kai kuitenkin olla jo laskimen, kahvikupin ja ekvivalenttiannoskaavojen äärellä. Oh yes.

..myhäilin tämän tahtiin ja siemailin vanilijateetä. Tässä on ihan hyvä olla, liikaa miettimättä ja yöunia menettämättä. Elämä kuljettaa. Uskon siihen.