FAA!

En ole käynyt H&M:ssä varmaan yli vuoteen. Jotenkin ei ole vain tuntunu omalta. Mielestäni erikoismallistoja lukuunottamatta vaatteet eivät ole tarjonneet mitään kovin uutta tai mielikuvituksellista vähään aikaan. En kuitenkaan keksi parempaa mallistoa palata tuon vanhan luottoliikkeen pariin kuin vaateketjun viides Fashion Against Aids -mallisto. Se on saanut vaikutteita etnisistä kulttuureista eri puolilta maailmaa ja noh, näyttää aika hyvältä. Raikkaalta ja kesäiseltä. Parit hauskat ja värikkäät vaatekappaleet ovatkin potentiaalisia vaihtoehtoja kevään hankintalistalla.

Kuva on nyt pienempänä, sillä kollaasista tuli tosi rakeinen, vaikka tein kaiken keksimäni laadun parantamiseksi..

Ensimmäinen ajatus nuo shortsit nähdessäni oli, että nyt täytyy alottaa jalkatreeni. Pökät ovat överilyhyet mutta vielä överimmn ihanat. Jospa sitä nyt löytäisi jostain energiaa pumpataakseen lihaksiikkaat reidet, kesäpepun ja sitä rataa.. Etenkin nuo farkkushortsit ovat upeat! Kesän luottovaate pienillä värikkäillä yksityiskohdilla ruskettunutta ihoa vasten.. En sano muuta kuin oi kyllä. Tuolle alakulman asialle, jonka oletan olevan panta (tuoteselosteessa luki vain höyhen?!) ei välttämättä löytyisi paljon käyttöä, mutta jostain järjettömästä syystä se saa sisäisen inkkarityttöni heittämään kuperkeikkaa ja verkkokalvoilleni hyökkää välittömästi niin monta kaunista kuvaa, joissa hillun tuo panta päässä keskellä metsää (sitähän harrastan todella usein kesäisin..), parhaita festareita tai Lontoon katuja. Tuo mielikuva riittää perusteluksi, riittäähän? Oikeasti juuri tällaisia tavaroita myydään ihan älyttömästi pelkkiin mielikuviin perustuen. Ja loppujen lopuksi päädytään siihen, ettei tavaroita tule koskaan käytettyä. Tässä postauksessa juuri uhottuani uusista shoppailumeriiteistä, pitäisi ostopäätöksiä perustella varmasti vähän paremmin kuin pelkällä mielikuvilla.. Mutta tämähän on poikkeus, sillä tuo ihanuus olisi varmasti kaunis hyllylläkin.

Muista vaatekappaleista myös musta hapsumekko ja pitsinen toppi näyttävät hyviltä. Tosin itse pitäisin enemmän ehkä hieman lyhyemmistä hapsuista, jo pelkästään käytännöllisyyden vuoksi. Taai enpä ole varma.. Se on toisaalta se juttu noissa. No, pitäisi päästä näkemään kappaleet luonnossa. Huhtikuun kahdennettakymmenettäkuudetta odotellessa siis.. Siihen saakka lupaan kyykätä ja punnertaa joka päivä. Tai ainakin joka viikko.

To love

..is to receive a glimpse of heaven

Tämän piti tulla jo eilen, mutta olin ystävien ympäröimänä, leipomassa, turistina Kööpenhaminassa tai jotain muuta yhtä tärkeää. Joten ei välitetä siitä. Ihanaa ystävänpäivää vielä tänäänkin! Ehkä on hyväkin paijailla lempi-ihmisiä muulloinkin, kun sille omistettuna päivänä. Be sweet!

Tänä vuonna ystävänpäiväkorteissa oli vähän erilainen sydän, mutta sanoma oli sama: minun sydämeni sykkii sinulle!

Jokainen tapaamisemme on tapahtuma

Tenttien loppurutistukset ovat käsillä, mutta arvatkaa mitä! Keksin parempaa tekemistä! Päätin kuvata tänne viime syksyn parhaan kenkähankinnan.

Kengät on ostettu Viron kauppakeskus (kirjoitin ensin kuppakeskus.. hehhe naurattaako) Virusta. Näiden ostaminen oli oikea show, totta kai. Ensin ihasteltiin, päiviteltiin, sovitettiin, koreiltiin. Sitten perinteiset epäröinnit: emmä kyllä näitä tarttis, mutku..olis paljon järkevämpää sijoittaa kunnon talvikenkiin, muttta..nää on vaan niiiin ihanat!! Ei emmävoi, mä päätin että säästän. En osta.

Shoppailua jatkettiin. Asiaa pohdittiin yön yli - niin kuin kaikkia isoja päätöksiä. Päätin, että jossen löydä mitään muuta ni sit mä voin ostaa ne. Löysin takin, huivin, hiuslakan ja sinappisipuleja.

Viimeinen päivä, laiva lähtee parin tunnin päästä. Mun on saatava ne kengät!! En vaan VOI jättää niitä tänne!! Peli oli menetetty, kengät oli haettava.

Ostoksen tehtyäni, onnellisena kuin pääsiäspupu, päätin, että kaikkien ostosten pitäis olla tällasia. Kauan herkittuja ja hehkutettuja ja ennen kaikkea sellaisia, joita tekee mieli koko ajan esitellä maailmalle, paijata ja huutaa jee! Ei mitään ihankivoja enää. Tämä johtaa myös toiseen päätökseen, josta aina vähän väliä muistuttelen itseäni: kun ostaa vähemmän, mutta palavalla halulla, voi panostaa enemmän laatuun ja sitä kautta myös kestävyyteen, ja vähentää ihankivat rättiostokset. Alku kuusta noudatan periaatettani hyvin, mutta kas, kun tili pääse hupenemaan ja muleioomitäänpäällepantavaa - panikoin ja lipsun helposti. Ostan halvalla ja huonoa, koska ei se sit haittaa vaikkei tätä tulis paljon käytettyy. Tossa ajattelutavassa on niin paljon väärää, etten edes aloita. Kaiken avainhan olisi toimiva vaatekaappi, josta löytyisi hyvälaatuiset ja hyvin istuvat perusvaatteet sekä sopiva määrä erikoisuuksia oman maakuun. Pitäisikö ottaa kevään tavoiteeksi täydellisen vaatekaappipalapelin kokoaminen? Joo! Heti tenttiurakan (eli loppu viikon ja rentoutumiseen omistetun viikonlopun) jälkeen. Lupaan myös raportoida aiheesta heti, kun on jotain raportoitavaa!

Niin joo, kengät ovat Bullboxerin ja maksoivat noin 80 euroa. Ei ollu ees paha.


Ps. Eilen kerrottiin, että Feist esiintyy ensi vuoden Flow'ssa. Oijoi!

Keskiviikko kahdeksas oli hyvä päivä koska

..koin lopulta onnen hetkiä, kun marssin epäonnistujana ulos tentistä itku kurkussa, soitin ystävälleni ja kiljuin älöääkysy miten meni!!1-mantraa. Hän ei kysynyt. Ennen ensimmäistäkään jo kuultua lohdutusta tai huokausta, hän vaihtoi lennossa aihetta ja huuteli vain: "Nyt mä oon löytäny sen täydellisen keksireseptin!!" Muistin taas, miksi hän on lempi-ihmiseni.

..hoidin hiuspohjaani kosteuttavasti (hienompi tapa ilmaista, että en jaksanut mennä suihkuun) ja turvauduin Four Reasonsin hiuspuuteriin. Parasta! Tuota kun suihkii ja levittää karvakammalla niin tulee miettineeksi, kannattaako tätä tukkaa pestä enää ollenkaan! Heh.

..skypetin ruotsalaisen ystäväni kanssa, jota lähden tapaamaan ylihuomenna. Hän jos kuka toi viimeistään hymyn huulilleni. Kestohymyn. Sellaisen, joka ei lähde, vaikka kynsi lohkeaa (done!), kananmunat tippuu suoraa jääkaapista lattialle (done!!) tai paitaan tulee reikä keskellä mahaosiota (done!!!). Siitä, miten onnistuin tuossa viimeisessä, minulla ei ole hajuakaan. Joka tapauksessa, pian on luvassa viiden päivän visiitti Kööpenhaminassa ja Etelä-Ruotsissa, jolloin aionkin keskittyä vain paijailluun, kikattamiseen, mahan täyttämiseen ja korkkareilla kopisteluun. Jos on mitävaan vinkkejä koskien Kööpenhaminan parhaita paikkoja ja Malmön kovimpia kulmia, saa huudella!

..pohdin tulevaisuutta. Ja ammatin valintaa. Olen sitä mieltä, että olisin hyvä vapaana haahuilijana ja sopivasti esimerkiksi oman aikataulunsa luojana. Toisaalta haluan olla työssä jolla on tarkoitus. Ja tiedän että tarvitsen rajoja, aikatauluja ja päämääriä saadakseni jotain aikaiseksi. Punnitsin taas vaihtoehtoja. Suomi? Ulkomaat? Turku? Helsinki? Oulu?! Viimeinen tuoreena, mutta erittäinkin potentiaalisena vaihtoehtona. Lopulta en taaskaan tehnyt mitään raskauttavia päätöksiä, vain analysoin, haroin hiuksia ja tulin tulokseen, johon nämä pohdinnat aina loppuvat: tärkeintä on tehdä sitä, mikä inspiroi. Kyllä se sieltä löytyy, toivottavasti aiemmin kuin uskonkaan. Ja silloin paikallakaan ei ole väliä. Sitä suurta pyhää inspiraatiota tavoitellakseni pitäisi kai kuitenkin olla jo laskimen, kahvikupin ja ekvivalenttiannoskaavojen äärellä. Oh yes.

..myhäilin tämän tahtiin ja siemailin vanilijateetä. Tässä on ihan hyvä olla, liikaa miettimättä ja yöunia menettämättä. Elämä kuljettaa. Uskon siihen.

Turboilua Turussa

Seuraa kuntoiluhehkutusta turkulaisille! Sain nimittäin lahjakortin Turun kuntoilukeskus Ladylineen tammikuun ajaksi ja täytyy kertoa, että meikä kyllä tykkäs! Viime viikolla olin ekaa kertaa elämässäni kahvakuulatunnilla, infrapunasaunaassa ja siinä kuuluissassa tärinälaitteessa (en muista nimeä, mutta se tämän tapainen höllyttävä härveli, tiedättehän), jonka sanotaan polttavan rasvaa kuin Arabian aurinko (hehhe, oiskohan alkuvuoden paras vertauskuva?). Ladylinella idea on, että kun kerran astut ovesta sisään, koko keskuksen tarjoamat palvelut ovat rajattomasti käytössäsi. Saat siis yhdellä kertamaksulla, jota minä ajattelen vähän niin kuin sisäänpaasymaksuna, käydä jumpissa, käyttää salia, mennä infrapunasaunaan, normisaunaan (talo tietysti tarjoaa saippuat, samppoot, hoitoaineet ja muut tukkatökötit), solariumiin ja hyödyntää salin valmentajaa. Niin ja keskus on pelkästään naisille, sekin passaa!

Siitä tiistain kahvakuulailusta vielä. Ladylinella oli ohjelmassa 15 minuutin tekniikka"tunti" ennen itse kahvakuula- eli Lady Girya-tuntia. Ja näin aloittelijana ainakin oli ihan mahtavaa mennä aluksi töötöilemään sinne tekniikkaan! Ohjaajan lisäksi jumppaajien keskuudessa kierteli toinen ohjaaja, joka tuli korjaamaan, kannustamaan ja antamaan vinkkejä. Hyvä meininki! Tällaista tsempataan yhessä -boostia on ollutkin ikävä, enkä ole muistanutkaan miten hyvä fiilis tulee, kun joku heiluu välillä muistuttelemassa tärkeistä asioista siinä vieressä. Itse kahvakuulatunti oli myös positiivinen yllätys. Käsittääkseni monissa paikoissa tunteja pidätään ilman musiikkia niin, että keskitytään oikein antaumuksella tekniikkaan. Tuolla poppi pauhasi ja hiki virtasi, tekniikan kuitenkaan yhtään kärsimättä. Itse ainakin saan energiaa musiikista, joten ajatuksena ainakin tuntuu hieman ahdistavalta sellainen hiljainen kuulailu, jossa ähkitään yhteen ääneen. Varsinainen treeni otti eniten keskivartaloon ja syvätkin vatsalihakset syttyivät heti, kun kuulaa vaan alkoi viskoa korkeimmille leveleille. Tosi piristävä uutuustunti kaikkien pumppien, combattien ja perus salitreenin keskelle. Taidan ottaa tavaksi!

Inspiraatiokuvat weheartit.

Ps. Eilisen Turun Sanoman sivuilla oli viikon ilmaiskäynti lipuke Lady Lineen, kannattaa napata talteen!

Asu asusteilla

Historian ensimmäinen päivän asu -postaus. Koostuu mustista farkuista, mustasta takista, mustista saappaista ja mustasta kaulahuivista. Mutta paita oli sentään harmaa! Ja koruissa haikeen haaleenvaaleeta turkoosia.

Asussa tykkään erityisesti asusteista - tarkemmin sanottuna koruista. Vielä tarkemmin sanottuna tuosta kaulukorusta. Olen aivan ihastunut siihen! Simppeli, mutta kooltaan ja muotokieleltään räväkkä koru tekisi tällä hetkellä mieli yhdistää kaikkeen. Se tuo sopivan hillitysti sitä jotain arkisiinkin asuihin. Tämä keskiaikaisvivahteinen yksilöni on yksi niistä sijoituksista, joita tein Glitterissä vähän aikaa sitten. Koru on Top Collectionista ja maksoi noin parisen kymppiä.

paita - pikku puoti New Yorkissa, sormus - H&M, kaulakoru - Glitter, rannekorut - sekailaisista putiikeista Suomesta, Vietnamista ja New Yorkista

Oi torttu Johan Ludvigin,

sun mausta  kovin ma nautin,
sun vuokses uunin lämmitin
ja konjakilla viimeistelin maunkin.


Tosiaan, sylinterin muotoisten torttumuottien puutteessa testasimme, voiko niitä tehdä kahvikuppeihin. Jostain syystä olin epäilin lopputulosta: Sitten tajusin, että nuohan ovat käytännössä sama asia kun ne leivosmuotit! Arabian kahvikupit ovat kooltaankin juuri sopivia. Eli kahvikupit toimivat hyvin torttumuotteina huolellisesti voideltuna ja korppujauhotettuna, suosittelen!
Eilen tehtiin tortut tällaisen reseptin mukaan:


Runebergin tortut (ilman karvasmantelia - se vain puistattaa)
180 g huoneenlämpöistä (!) voita
2 dl sokeria
2 huoneenlämpöistä (!) kananmunaa
2 dl manteleita/mantelijauhetta
10 piparkakkua (tälla kertaa kaapista löytyi 6 pientä vanhaa joulupiparia ja 8 kaurakeksiä)
1 dl korppujauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
kostutus:
1 dl vettä
1 rkl sokeria
2-3 rkl punssia
kuorrutus:
vadelmahilloa
1 dl tomusokeria
2 tl sitruunamehua
muottien voiteluun voita ja korppujauhoja
1. Kuumenna uuni 180-asteiseksi. Jauha mantelit ja piparit. Sekoita joukkoon korppujauho, vehnäjauho ja leivinjauhe.
2. Vatkaa voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen ja vatkaa kevyesti. Jos vaahto on liian kovaa, taikina muuttuu helposti höttöiseksi ja kuohuu liikaa (katso kuva alla). Lisää kuivat aineet vaahtoon ja sekoita mahdollisimman nopeasti tasaiseksi.
3. Voitele muotit ja aseta ne valmiiksi uunipellille. Nostele taikina muotteihin niin, että kohoamiselle jää noin yksi kolmasosa tilaa. Tasoita. Kypsennä uunissa noin 35 minuuttia.
4. Kun tortut ovat jäähtyneet noin 10 minuuttia, nosta muotit niiden ympäriltä ja anna jäähtyä mielellään seuraavaan päivään, jotta kostutus leviää tasaisesti koko torttuun.
5. Valmista kostutus. Kiehauta vesi niin, että sokeri sulaa. Ota kattila pois liedeltä ja lisää punssi. Valuta lientä reilusti torttujen päälle (jossain ohjeissa sanottiin, että 2 rkl/torttu on sopiva, minä sanon, että not enough! Runebergin torttujen kuuluu olla mehevän kosteita okein kunnolla, muuten tuhti taikina tuntuu helposti liian raskaalta.)
6. Sekoita kuorrutus. Nostele torttujen päälle lusikallinen hilloa ja koristele sen ympärystä runsaalla kuorrutuksella (katso toinen kuva alla).

Taisin vatkata voita ja sokeria liikaa, vaikka yritin olla varovainen. Niitä tulee kuitenkin "vaahdottaa" niin vähän kuin mahdollista, jotta taikinasta ei tulisi liian ilmavaa niin, että ne kohoavat ja muuttuvat epätasaiseksi kuten kuvassa. Ensi kerralla koitan ottaa iisimmin sen sähkövatkaimen kanssa! Ja kyllä meidänkin torttuista saatiin sitten ihan säädyllisiä, kun kaiversin pinnalle pienen kolon, johon vadelmasilmä oli helppo laittaa. Jos olisi halunnut tuloksesta oikeen vimpanpääl, olisin pinnan voinut tasoittaa veitselläkin. 



Tosiaan tuosta kuorrutuksesta. Minulla taitaa olla joku fiksaatio valuviin kuorrutuksiin. Että hiiteen vaan kaikki hienostuneet rinkulat täydellisten vadelmasilmien ympärillä. Vähän elämän jälkeä leivoksissakin, niin sen kuuluu mennä!
Eilisten maistiaisten perusteella hyviä tuli. Vaalikahveja odotellessa!